Maidontuotantoa intohimolla ja ammattitaidolla Montolassa

Aatu ja Titta Liukkalan lypsykarjatila sijaitsee Hämeenlinnan Lammilla Montolan kylässä kauniissa kumpuilevassa peltomaisemassa. Tilaa on kehitetty ammattitaidolla ja eläinten hyvinvointi ja mahdollisimman luonnonmukaiset olosuhteen mielessä pitäen. Titta onkin erityisen hyvin perehtynyt eläinten käyttäytymiseen ja tämän kyllä huomaa eläinten käyttäytymisestä navetassa. Tunnelma on rauhallinen ja ihmisten ja eläinten välillä puolin ja toisin kunnioittava. Lehmät saavat kulkea vapaasti syömään, juomaan, lypsylle ja makaamaan. Kun eläin oppii vasikasta asti, ettei sen tarvitse pelätä käsittelytilanteita ja ihmisten toiminta on ennakoitavaa, on niiden kanssa työskentely ihmisillekin turvallisempaa ja helpompaa, Titta kertoo.

Navetta poikkeaa perinteisestä pihattonavetasta, sillä lehmillä ei ole makuuparsia. Navetan keskellä on tilava, runsaasti kuivitettu, pehmeä makuualue, jossa lehmien on hyvä maata ja nukkua riittävästi. Ruokintapöydällä on hyvin tilaa, rehut helposti lehmän ulottuvilla eikä siinä ole syömistä häiritseviä rakenteita. Käytävät ovat puhtaita ja pitäviä sorkan alla, joten lehmien on hyvä kulkea haluamaansa paikkaan ja tarvittaessa väistää kaveria liukastelematta. Navetassa on raikas ilma ja luonnonvaloa pääsee navettaan seinien suurten ikkunoiden lisäksi valoharja kautta.

Titta ja Aatu ovat innostuneita ja kasvuhaluisia ruuantuottajia ja ajattelevat että, lypsylehmä onkin oikea kiertotalouden kuningatar ruoantuotannossa. Tilaa on kehitetty paljon Titan ja Aatun yrittäjyyden aikana. Viimeisimpiä isoja muutoksia tilalla on ollut siirtyminen luonnonmukaisesta tuotannosta tavanomaiseen vuosi sitten ja asemalypsyn vaihtuminen lypsyrobotteihin marraskuussa 2023. Tilan yrittäjäpariskunnalla löytyy uskoa kotimaiseen maatalouteen ja ruuantuotantoon, mutta negatiiviseksi asiaksi Titta mainitsee maatalouspolitiikan ennalta-arvaamattomuuden, mikä luo epävarmuutta.
Lypsyssä on tällä hetkellä noin 100 lehmää. Karjan keskimääräinen päivämaito roboteilta oli haastattelupäivänä 40 kg ja useat lehmät heruvat poikimisen jälkeen 60–70 kg:n päivämaitotuotokseen. Pienten alkukankeuksien jälkeen lehmät ovat lähteneet hyvin kiertämään itsenäisesti robotilla, mikä näkyy niin lypsyjen, ohikulkujen kuin maitokilojenkin määrässä. Innokkaimmalla lehmällä on jopa nelisenkymmentä ohikulkua päivässä ja maitoakin tulee 70 kg päivässä. ”Lehmillä kyllä on potentiaalia lypsää, kunhan olosuhteet eivät niitä rajoita. Kun lehmä saa riittävästi sopivaa rehua, lypsyllä käyminen on sille miellyttävää ja fyysiset sekä psyykkiset olosuhteet ovat kunnossa, niin näkyy se tuotoksessakin” Titta summaa.

Ruokinnan perusteena on laadukas säilörehu. Väkirehuprosentti pyritään pitämään kohtuullisena. Lehmät saavat vapaasti seosrehua ja lypsyroboteilta täysrehua sekä energialiuosta, Biofarmin Milka EnergyExtraa. Ensimmäiset 60 päivää poikimisen jälkeen 5 dl ja sen 3 dl 100 päivään asti. Tämän jälkeen vielä tarvittaessa yksittäisille lehmille. Titta kehuu EnergyExtran maittavan hyvin lehmille ja toimivan hyvin robotin annostelemana. Vaikka lehmillä on korkeat tuotokset saavat ne ruokinnasta riittävästi energiaa. Tätä tukee eläinlääkärin tarkastuksella tehdyt havainnot: tilalla tarkistettiin eläinlääkärin toimesta 15 alkukauden lehmää ja kaikilla tarkastetuilla oli kiimakierrot käynnistyneet todella hyvin eikä ilmennyt merkkejä energiavajeesta.

 

Liukkalan tilan toimintaan pääset tutustumaan lisää osoitteessa: https://www.maitoamontolasta.fi/

 

Teksti ja kuvat: Marjo Korpikoski, Biofarm Oy

 

 

Ennaltaehkäisy, seuranta ja suunnitelmallisuus tärkeitä tekijöitä Nihtilän tilalla

 

Nihtilän tilalla Kärkölässä harjoitetaan kasvinviljelyä, metsätaloutta ja lihakaritsankasvatusta. Pelloilla viljellään mallasohraa, leipävehnää, hernettä, rapsia ja rehunurmia. Lisäksi tilalla on suojavyöhykkeitä, luonnonhoitonurmia, talousmetsää sekä vapaaehtoisesti suojeltu metsäalue. Tila on ollut Nihtilän suvulla vuodesta 1885. Nykyinen yrittäjä, Nina Nihtilä, on toiminut tilalla yrittäjänä vuodesta 2021. Nina työskentelee tilalla yksin ja eläkkeellä oleva isä toimii pelto- ja konehommissa varamiehenä. Lampaiden lisäksi Ninalla on neljä iloista ja vauhdikasta Bordercollie- paimenkoiraa sekä ylimääräiset vieraat loitolla pitävä laumanvartijakoira.

Peltoviljelyn osalta Nina tekee yhteistyötä serkkunsa ja setänsä maatilayritysten kanssa siten, että heillä on yhteiset koneet ja kuivurit. Täten mahdollistetaan nykyaikaisten ja tehokkaiden koneiden käyttö, mikä ei taloudellisesti olisi järkevää yksittäisen yrittäjän kohdalla. Järjestely tuo myös joustoa peltotöihin, sillä he tuuraavat toinen toisiaan kiirekausina siten, ettei ole väliä kenen pelloilla ollaan, kunhan koneet liikkuvat ja työt etenevät. Kylvöt ja puinnit tehdään yhdessä, pintalannoitukset ja kasvinsuojelutoimenpiteet kukin tekee itse. Rehupuolen peltotyöt, kylvöjä ja lannoituksia lukuun ottamatta, tekevät kärköläläiset urakoitsijat.

Maatilan töiden lisäksi Nina työskentelee eläinlääkärinä ja opiskelee. Hän tekee Vainion Teurastamolla tarkastusteläinlääkärin sijaisuuksia ja Lammasmaailma Oy:lle terveydenhuoltoa sekä pienimuotoista lammaspraktiikkaa omalla toiminimellä. Vuoden alusta Nina aloitti väitöskirjatutkijana Helsingin Yliopistolla Ruokaketjun ja terveyden- tohtoriohjelmassa lammasaiheissa tutkimuksessa.

Ninan lampaat asuvat talvet kylmäpihatossa. Uuhien määrä on vaihdellut 60–110 välillä pari viime vuotta. Tavoitteena olisi saada ensi syksyn astutuksiin 80 uuhta ja pysytellä toistaiseksi siinä määrässä. Laidunalaa riittäisi isommallekin määrälle, mutta lampolainvestointi ei maatalouden vaikean poliittisen ja taloudellisen tilanteen vuoksi ole tällä hetkellä järkevää. Intoa ja osaamista tilan kehittämiseen ja kasvattamiseen kyllä olisi. Tuotantopanosten korkeat hinnat ja vaikeat sääolosuhteet tekevät joinain vuosina viljanviljelystä tappiollista, joten hankalia aikoja on edessä. Nurmet kasvavat yleensä hyvin, vaikka sääolosuhteet olisivatkin haastavampia. Lammasmäärää ei kuitenkaan nyt pysty lisäämään, joten nurmialaakaan ei voi määrättömästi kasvattaa.

 

Hyvälaatuinen karkearehu lampaiden ruokinnan perustana

Nina kertoo lampaidensa ruokinnan olevan hyvin karkearehuvaltaista ja hyvälaatuinen karkearehu onkin ruokinnan perustana. Aikuiset eläimet pyritään ruokkimaan pelkästään korkealaatuisella esikuivatulla säilörehulla tai säilöheinällä. Rehuanalyysien perusteella ruokintaa täydennetään tarpeen mukaan. Nurmirehu korjataan ajoissa ja tavoitteena on saada nurmista kolme satoa kesän aikana. Sisäruokintakaudella karitsat saavat vapaasti karitsabaarista väkirehua, joka koostuu oman tilan ohrasta ja herneestä sekä naapuritilan kaurasta. Vain suola, vitamiinit ja kivennäiset hankitaan kaupallisina rehuvalmisteina. Ruokintasuunnitelmat tehdään vuosittain rehuanalyysien perusteella. Kaikki karkearehuerät analysoidaan. Omasta ja ostoviljasta teetetään analyysit ja ostorehuista Nina valitsee kotimaiset, kustannustehokkaat ja hyvin imeytyvät valmisteet.

Ostorehuissa on hieman vaihtelua vuosittain riippuen omien rehujen täydennystarpeista. Nina pitää tärkeänä, että kivennäisrehuissa on runsaasti orgaanista seleeniä. Laidunkaudella uuhet ja siitospässit laiduntavat luonnonhoitonurmilla ja suojavyöhykkeillä. Uuhien ternimaidolle tehdään Brix-mittaus ja Nina pakastaa hyvälaatuista ternimaitoa käytettäväksi karitsoille, jotka eivät emältään saa ternimaitoa tai emän ternimaidossa on alhainen Brix-arvo. Varalla Ninalla on myös Biofarmin Novilam-juomarehua, mikäli tarvitaan lisämaitoa joillekin karitsoille. Kun karitsoita vieroitetaan, tulee kuiva-ainesyönnin olla riittävä. Karitsat siirtyvät vierotettuina laitumelle ja ne loppukasvatetaan lohkolaidunnuksella apilapitoisilla rehunurmilla ilman väkirehua. Laidunkierto on tarkkaan mietitty, eivätkä karitsat koko kesänä palaa kerran laidunnetulle lohkolle.

Biofarmilta tuotteita käytössä

Nina kertoo olevansa tyytyväinen Biofarmin tuotteiden käyttäjä jo vuodesta 2013 asti. Eläinlääkärinä ja koiranomistajana tutuksi ovat tulleet lemmikkipuolelta reseptivalmisteet ja vapaankaupan tuotteet. Lampurina erityisesti rehuvalmisteet. Nina kertoo, että on melkeinpä helpompi eritellä, mitä ei ole käyttänyt, koska suurin osa tuotteista on tuttuja ja koettu toimiviksi niin itsellä kuin potilaillakin. Erityisiä suosikkeja ovat lampaille Milka e-vitamiini tiiviste + seleeni, koirille AIKA- sarjan Kaopekt Forte sekä koirien suuhygieniatuotteet Hexarinse ja Virbacin VOHC-tuotteet sekä itselle ja eläimille mehiläisvahaa sisältävä Biobzz-voide. Näitä löytyy hyllystä aina.

 

Ninan vinkkejä lampaiden kasvatukseen:

• Vaaka on ehdottoman tärkeä lampurin työväline ja punnitseminen tärkeä toimenpide. Karitsoita punnitaan säännöllisesti, jotta ollaan selvillä niiden kasvusta. Jos punnituksia ei tehdä, ei pystytä myöskään puuttumaan poikkeaviin kasvuihin yhtä hyvin.
• Uuhelle on tärkeää hyvät emo-ominaisuudet. Tällaisia ovat muun muassa sujuvat karitsoinnit, uuhi tuottaa riittävästi ja hyvälaatuista maitoa, uuhen tulee itsenäisesti huolehtia karitsoistaan.
• Papananäytteiden otto ja ennaltaehkäisevä loistorjunta! Uuhista otetaan ulostenäytteet keväällä sekä vanhoista ja poikkeavan oloisista yksilöistä. Loishäätö tehdään vain yksilöille tarpeen mukaan resistenssin välttämiseksi. Laidunnuksessa toimiva lohkosyöttö on tärkeää loisongelman välttämiseksi.
• Hyvät rehut, ennaltaehkäisevä terveydenhuolto ja hyvä eläinaines. Hyvällä hoidolla, suunnitelmallisuudella ja ennakoinnilla voidaan vaikuttaa kustannuksiin, sillä on huomattavasti kalliimpaa hoitaa jo syntynyttä ongelmaa kuin ennaltaehkäistä sitä. Eläinten päivittäinen tarkkailu on tärkeää, sillä poikkeamiin on syytä reagoida heti.
• Rehujen analysointi ja ruokintasuunnitelmat niiden pohjalta. On tärkeää analysoida ja mitata sekä hyödyntää saatua dataa.

Teksti ja kuvat: Marjo Korpikoski